Mihin suuntaan äänemme on muuttumassa? – Narina ilmiönä
Puhujan äänenlaatu voi ratkaista, kuinka vakuuttavana häntä pidetään tai kuinka mielellään häntä kuunnellaan. Erityisen kiinnostavaksi keskustelunaiheeksi on noussut narina (eng. vocal fry), matala, nariseva äänenlaatu, joka syntyy kun äänihuulet värähtelevät epäsäännöllisesti ja harvaan. Tämä Kim Kardashianin kaltaisten julkisuuden henkilöiden puheesta tuttu äänenlaatu on yleistynyt erityisesti nuorten naisten keskuudessa, herättäen sekä kiinnostusta että huolta ammatillisissa yhteisöissä.
Tutkimus paljastaa: Narina vaikuttaa ammatilliseen uskottavuuteen
Gallena ja Pinto (2021) tutkivat narisevaa äänenlaatua käyttävien puheterapiaopiskelijoiden ammatillisia arvioita. Tutkimukseen osallistui 150 kokenutta puheterapeuttia arvioijina, mikä teki siitä erityisen merkittävän alan sisäisen näkökulman kannalta. Tutkimus paljasti, että narinan käyttö vaikutti merkittävästi siihen, miten puhujaa arvioitiin ammatillisessa kontekstissa. Narisevaa ääntä käyttävät arvioitiin vähemmän miellyttäviksi kuunnella, ja heidän ammatillinen kompetenssinsa, koulutustasonsa sekä palkattavuutensa arvioitiin matalammaksi. Erityisen huolestuttavana voidaan pitää havaintoa, että yli neljännes arvioijista ilmaisi varauksia narisevaa ääntä käyttävien puhujien palkkaamisesta.
Kriittinen keskustelu herää
Tutkimus herätti voimakasta kritiikkiä akateemisessa yhteisössä. Winn, Tripp ja Munson (2022) nostivat esiin useita keskeisiä ongelmakohtia tutkimuksen lähtökohdissa ja johtopäätöksissä. Heidän mukaansa narina on normaali sosiolingvistinen variaatio, ei patologinen piirre. He varoittivat, että suositus äänenlaadun muuttamisesta vahvistaa sukupuoleen perustuvaa syrjintää, ja kyseenalaistivat mahdollisuuden tehdä päätelmiä ammatillisesta pätevyydestä arkipuheen perusteella.
Tiedostamaton vaikuttaa – Ääni ja tunteet kohtaavat
Keskustelu narinasta avaa laajemman näkökulman ammatilliseen viestintään. Tutkimukset ovat osoittaneet, että reagoimme äänenlatuun pitkälti tiedostamattomasti ja tunneperäisesti. Albert Mehrabianin vuonna 1971 julkaistussa teoksessa “Nonverbal Communication” käsitellään laajasti nonverbaalista viestintää, mukaan lukien äänenlaadun merkitystä. Hänen tutkimuksensa keskittyivät erityisesti tilanteisiin, joissa sanallinen ja ei-sanallinen viestintä ovat ristiriidassa keskenään. Burgoon ja Hoobler (2002) ovat puolestaan osoittaneet, että nonverbaaliset vihjeet, kuten äänenlaatu, välittävät tiedostamattomia viestejä puhujan persoonallisuudesta – esimerkiksi pehmeä ääni voi viestiä ystävällisyydestä, kun taas terävä ääni voidaan tulkita aggressiiviseksi.
Tämä tiedostamaton reagointi äänenlatuun tekee viestinnän mukauttamisen teoriasta erityisen merkityksellisen kuntoutustyössä. Kuntoutus- ja uuden oppimisen tilanteissa viestinnän tehokkuus vaikuttaa suoraan tuloksellisuuteen, ja ammattilaisen kyky mukauttaa viestintäänsä, mukaan lukien äänenlaatunsa, on keskeinen taito. Tämä ei kuitenkaan tarkoita oman identiteetin kieltämistä, vaan pikemminkin tietoista kykyä tunnistaa erilaisia viestintätyylejä ja -tarpeita sekä mukauttaa omaa viestintää tilanteen vaatimalla tavalla.
Vastauksessaan kritiikkiin Gallena ja Pinto (2022) tunnustivat kulttuurisen ymmärryksen kehittyneen tutkimuksen toteuttamisen jälkeen. He myönsivät suositusten narinan välttämisestä olleen kulttuurisesti epäsensitiivisiä ja korostivat tarvetta jatkuvalle kulttuuriselle oppimiselle ammatillisessa kehityksessä. Samalla he kuitenkin painottivat, että tutkimuksen tulokset ovat edelleen valideja ammatillisen viestinnän vaikuttavuuden näkökulmasta: äänenlaadulla on merkittävä rooli viestinnän onnistumisessa ja ammatillisessa vuorovaikutuksessa.
Ammatillinen puheääni – Miten löytää tasapaino tehokkuuden ja aitouden välillä?
Tiedostamaton ja tunneperäinen reagointi äänenlatuun korostaa ammattilaisen vastuuta oman viestintänsä selkeydestä ja tehokkuudesta. Ammatillisissa vuorovaikutustilanteissa viestinnän laatu vaikuttaa suoraan tavoitteiden saavuttamiseen, oli kyse sitten opettamisesta, ohjaamisesta, neuvonnasta tai terapiasta. Ammattilaisen tulisi pyrkiä käyttämään ääntään tavalla, joka tukee viestin välittymistä ja tavoitteiden saavuttamista. Viestinnän mukauttamisen teoria auttaa ymmärtämään, miksi ja miten ihmiset mukautuvat toistensa viestintätyyleihin pyrkiessään tehokkaaseen vuorovaikutukseen. Teoria selittää, kuinka voimme tietoisesti kehittää ammatillista viestintäämme ottamalla huomioon sekä tilanteen tavoitteet että vuorovaikutuskumppanin tarpeet. Kyse ei ole oman identiteetin kieltämisestä, vaan ammattitaidon kehittämisestä tavalla, joka mahdollistaa tehokkaimman mahdollisen vuorovaikutuksen ammatillisissa tilanteissa.
Kohti parempaa ammatillista puheviestintää
Ammatillisessa koulutuksessa tulisi painottaa viestinnän tehokkuutta ja selkeyttä ammatillisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka kulttuurinen monimuotoisuus on tärkeää, ammatillisissa tilanteissa viestijän tulee ensisijaisesti varmistaa, että hänen viestintätyylinsä tukee asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Tämä tarkoittaa kykyä tuottaa selkeää, miellyttävää ja ymmärrettävää puhetta, joka ei häiritse tai vaikeuta kuulijan keskittymistä viestin sisältöön. Viestinnän mukauttamisen taidot ovat tärkeitä, mutta ne tulisi nähdä työkaluina, joilla ammattilainen voi optimoida viestintänsä tavoitteiden saavuttamiseksi ja kehittää omaa ammatillista osaamistaan yhä toimivampaan suuntaan.
Samalla tavoin kuin olemme tottuneet mukauttamaan pukeutumistamme ja käyttäytymistämme eri tilanteisiin sopivaksi – esimerkiksi pukeutumaan siistimmin työhaastatteluun tai hillitsemään käyttäytymistämme virallisissa tilaisuuksissa – voimme nähdä äänemme ja puhetapamme ammatillisena työkaluna. Nämä mukautukset eivät ole identiteettimme kieltämistä vaan osoitus ammattitaidosta ja kyvystä toimia tehokkaasti erilaisissa ammatillisissa tilanteissa. Aivan kuten emme kyseenalaista pukeutumiskoodeja tai käyttäytymissääntöjä tietyissä ammatillisissa tilanteissa, voimme myös hyväksyä tarpeen kiinnittää huomiota äänemme laatuun ja sen vaikutukseen viestinnän tehokkuudessa.
